Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG
Distributed Proofreaders.
Jonas Lie
Suomentanut
Tekla Lampén
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström Osakeyhtiö 1916.
Tämä kirja on pohjoismaissa Jonas Lien kaikkein rakastetuimpia.
Rakastettu — minä punnitsen kyllä tarkoin tämän sanan käytön jamerkityksen. Mutta Jonas Lien teoksista ei muuta voi sanoa. Hänentovereitaan ihaillaan. Hän ja hänen teoksensa ovat rakastettuja. Monissapainoksissa, joiden suuruus niin suppealla kielialueella kuinpohjoismaiden näyttää suorastaan satumaiselta, ovat hänen romaaninsalevinneet jok'ikisen lukevan ihmisen käsiin. Ja samalla kuinsadattuhannet henkisesti rikastuivat niistä — on melkein ihme, ettäJonas Lie voitti sataintuhanten sydämet, vaikka hän loi romaanin kokomuodon uudestaan, sillä tavallisesti uudestiluominen aina riistäärunoilijalta joukkojen ymmärtämyksen —, ne pysyivät tuntijoistakinkokonaisen aikakauden korkeimpina ja rakkaimpina mestariteoksina.Sill'aikaa kuin monet jäljittelivät häntä ja jotkut kentiestäydellistyttivätkin hänen perustamansa kuvailevan (impressionistisen)romaanin muotoa, Jonas Lie pysyi pohjoismaisen romaanitaiteensuurmestarina, jolla ei kilpailijaa ollut.
Sillä hän hallitsi sydämet — sydämensä voimalla.
Totta kyllä — hänen runoutensa puhuu siitä, mikä on likinnä pohjolanmielenlaatua ja kaipuuta.
Hän runoili merestä, joka pohjolan lapsista on suuruuden esikuva.Kaukaisella, myrskyn tuivertamalla merellä — peitossa pitkän pimeyden,jossa revontulet loimuavat ja räiskyvät —, merellä elävät,työskentelevät ja taistelevat, sotivat ja voittavat hänen ensimmäistenromaaniensa ihmiset. Siellä — yössä ja synkeydessä —, talvensäälimättömien tähtien alla oli Jonas Lien mielikuvituksen paikka jakoti, mielikuvituksen, joka oli rajoja vailla ja jonka kisatanterena olikaikki, missä outoa ja sadunomaista piili. Siellä, missä Jäämerikallioidensa välissä vaahtoaa, oli kohtalo ankara, niinkuin oli niidenihmisten tahto ankara, jotka kohtalon voittivat. Ja naiset olivat,uhrautumisessaan, voimakkaat kuin miehet.
Jonas Lie voitti itselleen lukijakunnan meri-runoilulla. Vielä enemmänhän kiinnitti mielet niillä romaaneillaan, jotka sitten seurasivat,hänen suurimmillaan ja saavuttamattomilla: perhe-elämää kuvailevilla.
Käännyttyään pois merestä, jota hän rakasti niin palavasti, että hän,tuo kokonaisen ihmisiän maanpaossa elänyt, rakensi synnyinmaahansa talonvoidakseen kuolla meren laulussa ja meren rannalla, yritettyään ensiksi»Elämän orjassa» muuttaa romaani esitystä, siinä kun hän ensi kerranpaljasti myötätuntonsa, sydämensä koko maailman, hän sijoitti nytrunoilunsa perheeseen ja teki pohjolan perhe-elämästä maailman, jonkasiihen saakka vain *luulimme* tunteneemme. Sillä vasta Jonas Lie opettimeidät sitä todella tuntemaan. Hän *näyttää* meille perhe-elämänmaailman, jossa olimme kaiken ikämme eläneet lyhytnäköisinä japuolisokeina.
Siten tullakseen perhe-elämän hallitsijaksi Jonas Lien täytyisuunnattomalla tahdonponnistuksella muodostaa oma mielikuvituksensauudestaan. Sitä olivat askarruttaneet — ja juuri siinä oli hänen luovankuvausvoimansa alkuperäisyys — kaikenmoiset sadunomaiset miellekuvat,meren aava, rajaton ulappa, meren tylyys, jättiläismäisyys, omituisuus.Tässä mielikuvituksessa olivat »Peikko» ja »Peikonväet» eläneet,mielikuvituksessa, joka ryntäsi vuorien uumeniinkin, tunkeutui sadunvälkkyviin syvyyksiin.
*Mutta samoinkuin Jonas