E-text prepared by Tapio Riikonen
Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä
Kirj.
Suomennos
Haminassa,Kirjapaino- ja Sanomalehti-O.-Y,1906.
Alfred Lagerbom'in kustannuksella.
Johan, | Morsiuspari.
Klara, |
Maria, heidän palvelijansa.
Uusi, kauniisti sisustettu huone, runsaasti kynttilöillä ja lampuillavalaistu. Kaikkialla kukkia. Nurkassa kasa tavaroita. Perällä ovi.Kaksi ovea oikealla, kaksi vasemmalla.
(Palvelija avaa peräoven. Morsiuspari tulee sisään päällysvaatteet yllä.)
Johan (palvelijalle.) Kiitos — nyt voitte rauhassa mennä nukkumaan.
Palvelija (ovella.) Eikö rouva ehkä halua jotakin?
Klara. En, kiitos vaan.
Palvelija. Eikö herra ja rouva halua juoda lasia teetä?
Johan. Emme — emme huoli teetä. Saatte vaan mennä.
Palvelija. Siellä vesi kyllä jo kiehuu.
Johan. Kiehukoon vaikka helvet—
Klara. Hm!
Johan. Kiitos vaan, älkää nyt meidän tähtemme mitään vaivaa nähkö.
Palvelija. Enkö siis millään tavalla voi olla herrasväelle avuksi?
Johan. Ette.
Palvelija. Toivotan sitte vaan herralle ja rouvalle hyvää yötä.
Johan. Hyvää yötä.
Klara. Hyvää yötä, ystäväni.
(Palvelija menee.)
Klara. Johan. Ovat ottaneet päällysvaatteet yltään.
Näyttämön etupuolella.
Klara. Luuletko että se oli oikeen?
Johan. Mikä sitte?
Klara. Kieltäytyä teetä juomasta. Mitähän hän mahtaa ajatella?
Johan. Mitäkö hän ajattelee! Että me mieluummin tahdomme viettäärauhassa ensimäisen iltamme uudessa kodissamme, jota sinä et vielä edeskunnolleen ole nähnytkään.
Klara (Tarkastaa ympäri.) Niin, voi sinua kuitenkin, mitenjuhlallista täällä onkin. Hänhän täällä kaikki on järjestänyt. Mahtaavarmaan olla aika taitava palvelija.
Johan. Varmaan, sillä äitisihän hänet on valinnut ja sehän on juurihänen erikoisalansa.
Klara. Mitä sinä, oma ystäväni, oikeen tarkoitat? Oletko vihoissasi?
Johan. Äitillesikö — eihän toki, ei semmoinen juolahtaisimieleenikään!
Klara. Sen saisitkin jättää tekemättä, taikka juoksen minä tiehenihetipaikalla.
Johan (tarttuu häneen.) Ei… En tunne ainoatakaan niin oivallistavaimoa kuin sinun äitisi on.
Klara. Niin, eipä löydy yhtään toista ihmistä, joka minua niin olisihellinyt kuin hän. Niin että pidä vaan varasi, ett'en rupea katumaankauppojani, kun sinun kanssasi naimisiin menin! — — Äitihän setietysti palvelijan on teetäkin käskenyt meille keittämään. Hän eivoisi nukkua rauhassa, jos hänen pitäisi ajatella että minun täytyisiolla ilman iltateetäni ja ilman leivoksia.
Johan. Ja nyt täytyy sinun tyytyä vaan minuun.
(Tahtoo suudella häntä.)