E-text prepared by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Komedia 5:ssä näytöksessä
Kirj.
Suomennos [L'Avare].
U. W. Telén & C:o, Kuopio, 1907.
O.-Y. Kuopion Uusi Kirjapaino.
Harpagon, Cléanten ja Elisen isä, Marianen kosija.
Cléante, Harpagonin poika, Marianen rakastaja.
Elise, Harpagonin tytär, Valéren lemmitty.
Valére, Anselmen poika, Elisen sulhanen.
Mariane, Cléanten lemmitty, jota Harpagon kosii.
Anselme, Valéren ja Marianen isä.
Frosine, naimistemppujen toimittajanainen.
Herra Simon, kaupustelija.
Jacques, Harpagonin kokki ja kuski.
La Fleche, Cléanten palvelija.
Claude, Harpagonin piika.
Brindavoine, | Harpagonin palvelijita.
La Merluche, |
Komisarius.
Tapaus Pariisissa, Harpagonin talossa.
Ensimäinen näytös.
Valére. Elise.
VALERE. No mutta, ihana Elise, sinä käyt surumieliseksi, vaikka oletminulle vakuuttanut uskollisuuttasi! Näenhän sinun huokailevan keskelläsuurinta iloani. Sanoppas, kadutko siis tehneesi minut onnelliseksi?Kadutko liittoa, johon lempeni liekki sinut saattoi?
ELISE. En Valére, en voi katua mitään, jota sinun tähtesi teen. Tunnenolevani niin suloisten voimien vallassa, ett'en edes voisi toivoaasiain olevan toisin. Mutta olen levoton ajatellessani kuinka kaikkipäättyy, ja pelkäänpä pahoin että rakastan sinua vähän liiaksi.
VALERE. No mitäpä pelkoa siitä, Elise, että olet hyvä minua kohtaan.
ELISE. Oi! Onpa kylläkin pelättäviä: isäni vihaa, sukulaisteninuhteita, maailman soimauksia, mutta ennen kaikkea pelkään, ettämielesi muuttuu, pelkään tuota julmaa kylmyyttä, jolla sinunsukupuolesi useimmiten palkitsee viattoman rakkauden.
VALERE. Ah! Älä tee minulle sitä vääryyttä, että tuomitset minua muidenmukaan! Usko minusta mitä tahansa, Elise, älä vaan pelkää, ettärikkoisin velvollisuuteni sinua kohtaan. Siksi rakastan sinua liianpaljon ja rakkauteni sinua kohtaan on kestävä yhtä kau'an kuin elämäni.
ELISE. Oi Valére! Kaikki puhuvat samalla tavalla. Kaikki miehet ovatyhtäläiset sanoissaan, vasta heidän toimintansa ilmaiseikse eritavalla.
VALERE. Koska siis ainoastaan toimintamme näyttää mitä olemme, niinodota kunnes saat minua arvostella töitteni mukaan, äläkä etsi minussavikoja turhasta luulevaisuudesta. Minä rukoilen, älä surmaa minualoukkaavilla epäluuloillasi ja anna minulle aikaa voidakseni tuhansintavoin vakuuttaa sinulle, että lempeni on rehellinen.
ELISE. Oi, kuinka helposti uskomme niitä, joita rakastamme! No niin,Valére! Luulenpa ett'et voi minua pettää. Uskon sinun todellarakastavan minua ja pysyvän minulle uskollisena; en tahdo sinuaensinkään epäillä ja pelkään ainoastaan, että minua mahdollisesti moitekohtaa.
VALERE. Mutta mistä johtuu tämä levottomuus?
ELISE. Minulla ei olisi mitään pelkäämistä, jos kaikki katsoisivatsinua minun silmilläni ja omat ansiosi oikeuttavat minut kaikkeen, mitäteen sinun tähtesi. Sydämeni puolustukseksi puhuvat sinun ansiosi.Sitäpaitsi olenhan sinulle suuressa kiitollisuuden velassa. Muistanaina tuota hirveää vaaraa, joka saattoi sinut panemaan henkesialttiiksi pelastaaksesi minut aaltojen vallasta, tuota hellää huolta,jota silloin osoitit minua kohtaan. Ajattelen palavaa rakkauttasi, jotaei aik