Kirj.
Edgar Rice Burroughs
Englanninkielestä suomentanut
Alpo Kupiainen
Kariston nuorisonkirjoja 49
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Oy,1923.
1. Carthoris ja Thuvia.
II. Orjuuteen.
III. Kavallus.
IV. Vihreän Miehen Vankina.
V. Vaalea rotu.
VI. Lotharin jeaddak.
VII. Jousimies-aaveet.
VIII. Tuomiosali.
IX. Taistelu tasangolla.
X. Kar Korak, jousimies.
XI. Vihreätä Kansaa ja Valkeita Apinoita.
XII. Dusarin pelastamiseksi.
XIII. Turjun, urhea Panthan.
XIV. Kulak Titoin uhraus.
Mars-romaaneissa käytettyjen nimien ja erikoissanojen luettelo.
Carthoris ja Thuvia
Jättiläismäisen, upeakukkaisen pimalian juurella istui nainenjykevällä, kiiltäväksi hiotulla ersitepenkillä. Hän naputti siroa,sandaalin suojaamaa jalkaansa kärsimättömästi jalokivillä siroiteltuunkäytävään, joka kiemurteli komeiden sorapuspuiden varjossa, halkoenPtarthin jeddakin Thuvan Dihnin kuninkaallisen puiston tulipunaistanurmikkoa, kun mustatukkainen, punaihoinen sotilas kumartui syvällehäntä kohti kuiskaten kiihkeitä sanoja hänen korvaansa.
"Oi, Ptarthin Thuvia", huohotti mies, "sinä pysyt kylmänä huolimattaliekehtivästä rakkaudestani, jonka hehku jäytää sydäntäni! Tuo kovaja kylmä, kolmin kerroin onnellinen ersitepenkki, joka kannattaajumalaista, kuihtumattoman ihanaa olentoasi, ei ole yhtään kovempi,ei vähääkään kylmempi kuin sinun sydämesi! Sano, oi Ptarthin Thuvia,saanhan vielä toivoa — että vaikka et nyt minua rakasta, niintuonnempana, tulevaisuudessa, prinsessani, minä —"
Neitonen hypähti seisomaan huudahtaen hämmästyksestä ja suuttumuksesta.Hän kohotti ylväästi jalomuotoista päätään oikaisten hienohipiäisenpunaisen niskansa. Tummat silmät sinkauttivat mieheen vihaisen katseen.
"Unohdat ympäristösi ja Barsoomin tapojen vaatimukset, Astok", lausuihän. "En ole antanut sinulle lupaa puhutella Thuvan Dihnin tytärtätuolla tavalla, etkä myöskään ole taistelemalla hankkinut sellaistaoikeutta."
Mies ojensi äkkiä kätensä ja tarttui häntä käsivarteen.
"Sinusta tulee prinsessani!" huudahti Astok. "Kautta Issuksen poven,sinusta tulee, eikä, yksikään muu mies pääse Astokin, Dusarin prinssin,ja hänen sydämensä lemmityn väliin. Jos joku on pyrkimässä, niinilmoita vain minulle hänen nimensä, ja minä halkaisen hänen rintansaja heitän hänen saastaisen sydämensä kuivuneiden merien pohjillaharhaileville villeille kaloteille!"
Kun neitonen tunsi miehen käden kosketuksen ihossaan, kävivät hänenkuparin väriset poskensa kalmankalpeiksi, sillä Marsin hoveissapidetään hallitsijaperheiden naisia melkeinpä pyhinä. Dusarin prinssiAstokin teko oli pyhyyden häpäisemistä. Ptarthin Thuvian silmistä eikuvastunut vähääkään pelkoa, vaan yksinomaan miehen käyttäytymisen jasiitä mahdollisesti koituvien seurauksien herättämää kauhua.
"Päästä minut irti!" Neidon ääni oli tasainen ja jääkylmä. Mies mumisisekavasti ja veti häntä raa’asti lähemmäksi itseään.
"Päästä irti!" toisti tyttö kiivaasti. "Muuten kutsun vartiosotilaita,ja Dusarin prinssi tietää, mitä se merkitsee."
Astok kietoi nopeasti kätensä hänen olkapäittensä ympäri ja koettivetää hänen kasvojaan puoleensa. Hieman huudahtaen Thuvia löi häntävasten suuta