E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Vapaasti Suomensi
Samuli S.
Porvoossa,Werner Söderström,1900.
Hannu Halle.
Kuuluisan Hannu Hallen palajaminen ulkomaan yliopistosta isäinsäkaupunkiin muodostaa, syystä kyllä, käännekohdan Lalenburgin tasavallanja, jos tahdotte, koko Europankin historiassa. Ainakin piti jokainenLalenburgin kansalainen pienen valtionsa ja kaupunkinsa asioita niintärkeinä, ett'ei ainoastaan lähimpäin, vaan kaukaisimpainkin kansainpiti ehdottomasti kiinnittää niihin huomionsa. Jokainen siellä oli myöslujasti vakuutettu siitä, että jos Lalenburgin vanhoille rehellisilleelikkä patriseille tapahtuisi pieninkään loukkaus, silloin olisiEuropan valtakuntain pyhä tasapaino kerrassaan mennyttä kalua, ja kokomaailma, Uralista alkaen hamaan Tajoon asti, oli käypä haarniskaan jasotisopaan.
Asia on nimittäin se, ett'ei valtakunnan suuruus ja mahtavuus asu senlaajuudessa, vaan kansalaisten ja lopultakin esivallan hengessä javoimassa. Kansat itsessään eivät ole kuin nollia vaan. Esivalta yksinon se luku, joka asettuu tämän nollan eteen, ja silloin vasta senollakin jotain merkitsee.
Hannu Halle oli edesmenneen pormestarin, Pietari Hallen, poika. Pietariherra oli ollut vuosisatansa etevimpiä valtiomiehiä. Hänen ylevä,ihmis-ystävällinen henkensä ei ollut milloinkaan häirinnyt Europanrauhaa. Tiedoissa oli hän kaikkia aikalaisiansa korkeammalla,arvosteluissa erehtymätön. Minkä asian hän kerran ratkaisi, se oli ihankohdalleen osattu. Älykkäissä hoksauksissa ja sanasutkauksissa ei olluthänelle verran vetävätä. Ja kaikki tämä tapahtui siitä yksinkertaisestasyystä, että hän oli maistratin esimies. Ei se, mitä hän todella olitehnyt, vaan kaikki se, mitä hän vielä olisi voinut tehdä, — se se oliaikakirjoihin tuleva ja paksut teokset täyttävä ja kohottava hänet,elleihän juuri yli kaikkien niitten jalojen ruhtinaitten, kuin maapäällään kantanut on, niin ainakin ihan heidän tasalleen. Kuolemariisti suuren Pietari Hallen liian aikaisin Lalenburgilta, eikä muuvoinut lohduttaa valtakunnan oikeutettua, äänetöntä murhetta kuin hänenjälkeläisensä, herra pormestarin Tobias Krachin etevä kunto ja hyvätavut.
Nuori Hannu Halle oli käynyt opinnoilla ulkomailla, ollaksensa sittenkyllin ansiollinen astumaan siihen patrisin arvoon, mikä hänelle kerrantuleva oli. Kyllähän Lalenburgissakin oli hyvä koululaitos, mutta seoli vain alhaisempia porvariluokkia ja köyhempiä patriseja varten.Lalenburgin suuret miehet olivat nähkääs jo ammon aikoja sittenkäsittäneet sen, minkä muut valtioviisaat vasta myöhemmin ottivatperiaatteeksensa, sen nimittäin, että valistus ja tiedot ovat sitäpahinta myrkkyä, mitä kansalle antaa voi. Kaikki se paha, mikä Europpaaon kohdannut, on suureksi osaksi ollut seurauksena itsenäisestäajattelemisesta, ja jos tämä jo monarkioissakin saattaa olla niinturmiollista, että sihteeri useinkin on viisaampi ministeriänsä, jaettä kapteeni tai luutnantti huomaa ylipäällikkönsä strateegiset jataktilliset synnit, jotenka siis ylimmäiset keikahtavat alimmaisiksi —mitästä sitten vapaissa valtioissa!
Siitäpä syystä olivat Lalenburgin herrat jo aikaisin panneet käytäntöönsellaisen ihanan asiain menon, että jokaiselle kansanluokalletipauteltiin viisauden lähteestä parahiksi sen verran kuin ruumiinravinnoksi ja hengen pitimiksi tarvittiin. Tämän vapaan tasavallan allekuului pari alamaista kylää, ja niissä oli hallitus esi-isiltäperityllä isällisellä lemmellä säätänyt ja tiettäväksi tehnyt, ettätalonp