Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Kirjoittanut
Henrik Ibsen.
Suomennos.
Ensimmäisen kerran julkaissut
K. E. Holm 1880.
ASIANAJAJA HELMER.
NORA, hänen vaimonsa.
TOHTORI RANK.
ROUVA LINDE.
ASIANAJAJA KROGSTAD.
HELMERIN KOLME PIENTÄ LASTA.
ANNA-MAIJA, Helmerin lapsenpiika.
SISÄPIIKA samassa talossa.
KANTAJA.
(Tapaus tapahtuu Helmerin asunnossa.)
Ensimäinen Näytös.
(Soma ja kauniisti vaikkei rikkaasti sisustettu huone. Oikeallapuolella perällä oleva ovi vie etuhuoneesen; toinen vasemmalla puolellaperällä oleva vie Helmerin työhuoneesen. Näitten molempien ovien välilläon piano. Vasemmalla sivulla on keskellä seinää ovi ja edempänä ikkuna.Lähellä ikkunaa on ympyriäinen pöytä nojatuolineen ja pikku sohvaneen.Oikean puolisella sivuseinällä, hiukan taempana, on ovi, ja samallaseinällä, lähempänä katsojaa, on fajanssiuuni ja sen edessä parinojatuolia ja liekkutuoli. Uunin ja sivuoven välillä on pieni pöytä.Seinillä on vaskipiirroksia. Kirjahylly porsliinikaluineen ja muinepikku taideteoksineen; pieni kirjakaappi kauniisti sidottuinekirjoineen. Mattoja lattialla; tulta uunissa. Talvipäivä.)
(Etuhuoneesta kuuluu kellonhelinää; vähän ajan takaa kuullaan, että oviavataan. *Nora* tulee mielissänsä hyräellen huoneesen, hänellä onpäällystakki yllänsä ja hän kantelee koko joukon paketteja, jotka hänpanee oikealla puolella olevalle pöydälle. Hän jättää oven etuhuoneesenauki ja siellä näkyy *kantaja*, joka kantaa joulukuusta ja koria, minkähän antaa sisäpiijalle, joka oli avannut oven heille.)
Nora. Kätke joulukuusi hyvin, Leena. Lapset eivät saa nähdä sitäennenkuin illalla, kun se on koristettu. (Kantajalle, ottaessaanrahakukkaroa esille.) Kuinka paljon —?
Kantaja. Viisikymmentä äyriä.
Nora. Tuossa on kruunu. Ei, pidä se kokonansa!
(Kantaja kiittää ja menee. Nora panee oven kiinni. Nora hymyileeiloisella mielellä riisuessaan päällystakkinsa.)
Nora (ottaa paperi-pussillisen konfehtiä taskustaan ja syö parikappaletta; sitten menee hän varovasti ja kuuntelee miehensä kamarinovella.)
On, hän on kotona. (hyräilee taasen mennessään oikealla puolellaolevalle pöydälle.)
Helmer (huoneestaan.) Leivolintunenko se visertelee siellä?
Nora (avatessan muutamia paketteja.) Se se on.
Helmer. Pikku oravako se siellä häärii?
Nora. Juuri se!
Helmer. Milloinka orava tuli kotia?
Nora. Vast'ikään. (panee konfehtipussin taskuun ja pyyhkiisuutansa.) Tules tänne, Torvald, niin saat nähdä mitä olen ostanut.
Helmer. Äläppäs häiritse. (vähän ajan perästä; avaa oven ja katsooulos kynä kädessä.) Ostanut, sanot. Noita kaikkia? Onko nyt käpysenikäynyt ulkona taasen hukkaamassa rahoja?
Nora. Niin, Torvald, voimmehan tänä vuonna todellakin vähän menettäärahoja. Onhan tämä ensimäinen joulu, jolloin meidän ei tarvitse säästää.
Helmer. O