Produced by Tapio Riikonen
Kertomus Tyrolin vuoristosta
Tehnyt
Wilhelmine von Hillern, syntynyt Birch
Suomentanut saksasta ["Die Geier-Wally"] E. [Elisabet Löfgren].
Helsingissä,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1877.
Uuden Suomettaren kustantama.
I. Karhu-Jooseppi
II. Taipumaton
III. Hyljätty
IV. Murzoll'in lapsi
V. Yksi päivä kotona
VI. Kovaa ainetta
VII. Klotz'it Rosen''issa
VIII. Erämaassa
IX. Ylimystalon emäntä
X. Viimeinkin
XI. Yö
XII. Isälle takaisin
XIII. Armoa
Oetz-laakson pohjassa kulki vieras matkustaja. Pyörryttävän korkeallavuorenrinteellä hänen yllänsä seisoi tyttö, joka tuolta alhaalta einäyttänyt suuremmalle, kuin alppi-ruusu, vaan kuitenkin selvästi näkyikirkkaan sinistä taivasta vasten ja vuorien loistavain jää-piikkienvälissä. Tyynenä ja huoletonna seisoi hän siinä tuulen raivotessa hänenympärillään ja katsoi pyörtymättä alas syvyyteen, jossa Ache kuohuensyöksi eteenpäin ahtaassa laaksossa ja auringon säteet loivat hohtaviailmankaaria sen hyrskystä. Hän näki myöskin matkustajan ja tämänsaattajan kun he, hyvin pienille näyttäen, kävivät yli kapean portaan,joka oli korkealla Achen yli, mutta tuolta ylhäältä oli ainoastaanolenkorren näköinen. Hän ei kuullut heidän puhettaan, sillä tuostasyvyydestä ei muuta kuulunut sinne ylös, kuin veden jyrisevä pauhu. Hänei huomannut että saattaja, pulska vuorivuohen ampuja, uhaten nostinyrkkinsä häntä vastaan ja osoittaen häntä lausui vieraalle:
— Se on varmaankin Kotka-Wappu, joka tuolla ylhäällä seisoo, sillätuommoiselle rinteelle niin likelle syvyyttä ei kukaan toinen tyttöuskalla mennä; katsokaa vaan, näyttää siltä kuin tuulen pitäisi la'astahänet alas, mutta hän aina tekee toisin, kuin muut kristityt ihmiset.
He astuivat nyt pimeään nuoskeaan ja kylmään havumetsään. Vielä kerransaattaja seisahtui ja katsahti haukantapaisella silmällänsä siihenpaikkaan, jossa tyttö seisoi ja pieni kylä somasti levisi kapeallavuori-lakealla aamu-auringon kirkkaassa valossa, vaikka tämä ei vieläuskaltanut luoda salaisintakaan silmäystä tuohon ahtaasen laaksoon,joka oli kolkko kuin hauta.
— Älä sinä niin ylpeästi katsele tänne alas, tuonne ylös käy myöskinyksi tie! — Näin hän mutisi ja katosi vieraan kanssa.
Ikäänkuin tätä uhkausta pilkataksensa päästi tyttö kimakan huudon, jokaherätti kai'un vuoriloissa ja lähetti sen kepeillä siivillä alashavumetsän syvään hiljaisuuteen. Siellä se laantui vaadintahuutonaOetz-laakson tuimilta haltioilta vuorivuohen-ampujalle.
— Huuda sinä vaan — huudan minä kuitenkin kovemmin! — uhkasi miestaas, ja pitäen molemmat kätensä niskassansa, rupesi hän posti-torvenäänellä toitottamaan pilkka-laulua vuorelle päin. — Kuuliko tyttö sen?
— Miksi nimitit tuota tyttöä Kotka-Wapuksi? kysyi vieras pimeässähumisevassa metsässä.
— Sentähden, Herra, että hän jo lapsena kerran oli käynyt eräänkorppikotkan pesän kimppuun, — vastasi tyrolilainen. Hän on kauniin javoimakkain tyttö koko Tyrolissa sekä julmasti rikas, ja pojat ottavatvastaan rukkasia häneltä niin, että on oikein häpeä. Ei ainoakaanheistä vielä ole uskaltanut näyttää itsensä olevan hänen voittajansa!Notkee hän on kuin metsäkissa ja niin väkevä että sanotaan häntävoittamattomaksi; — jos joku häntä lähestyy enemmin kuin häntämielyttää, niin hän