Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Selma Lagerlöf
Suomentanut Joel Lehtonen
WSOY, Porvoo, 1912.
Johdanto
I. Pappi
II. Kerjäläinen
I. Maisema
II. Jouluyö
III. Joulupäivälliset
IV. Gösta Berling, runoilija
V. La cachucha
VI. Ekebyn tanssiaiset
VII. Vanhat ajoneuvot
VIII. Gurlita-kukkulan suuri karhu
IX. Björnen huutokauppa
X. Nuori kreivitär
XI. Kummitusjuttuja
XII. Ebba Dohnan tarina
XIII. Mamselli Marie
I. Kristoffer-serkku
II. Elämän polut
III. Katumuksen teko
IV. Ekebyn rauta
V. Liljecronan koti
VI. Dovren noita-akka
VII. Juhannus
VIII. Rouva Musica
IX. Brobyn pappi
X. Julius-patruuna
XI. Savipyhimykset
XII. Jumalan matkamies
XIII. Kirkkomaa
XIV. Vanhoja lauluja
XV. Kuolema vapauttaja
XVI. Kuivuus
XVII. Lapsen äiti
XVIII. Amor vincit omnia
XIX. Nygårdin tyttö
XX. Kevenhüller
XXI. Brobyn markkinat
XXII. Metsätorppa
XXIII. Margareta Celsing
Viiteselitykset
Vihdoinkin ilmestyi pappi saarnastuoliin.
Seurakunta kohotti päätään. Kas vain, sielläpä hän sittenkin seisoi.Tänä sunnuntaina ei jumalanpalvelus siis jää pitämättä niinkuinedellisenä ja niin monena sitä edellisenä pyhänä.
Pappi oli nuori, norja, pitkä ja säteilevän kaunis. Jos olisi laskenutkaarevan kypärin hänen päähänsä ja sitonut miekan hänen vyölleen jasuomupaidan ryntähilleen, olisi hänet voinut veistää marmoriin janimittää kuvan kauneimman ateenalaisen mukaan.
Papilla oli runoilijan syvät silmät ja sotapäällikön luja, pyöristynytleuka, kaikki hänessä oli kaunista, hienoa, ilmeikästä, neroa jahengenelämää hehkuvaa.
Kirkkoväki tunsi oudosti olevansa kuin masennettu nähdessään hänetsellaisena. Se oli enimmäkseen tottunut näkemään häntä, kun hän hoippuikapakasta iloisten toverien seurassa, sellaisten kuin tuuhea- javalkoviiksinen eversti Beerencreutz ja vahva kapteeni Kristian Bergh.
Hän oli juonut niin kauheasti, ettei hän ollut moneen viikkoon voinuthoitaa virkaansa, ja seurakunnan oli täytynyt valittaa hänenkäytöksestään ensin kirkkoherralle ja sitten piispalle jatuomiokapituliin. Nyt oli piispa tullut pitäjään tarkastukselle jatilintekoon. Hän istui kuorissa kultaristi kaulassaan, ympärilläänKarlstadin asessoreja ja naapuriseurakuntain pappeja.
Ei ollut epäilystäkään, että papin käytös oli mennyt yli sopivaisuudenrajan. Silloin, 1820-luvulla, ei juomista juuri virheeksi katsottu,mutta tämä mies oli juopotellessaan laiminlyönyt virkansa, ja nyt seoli häneltä menevä.
Hän seisoi saarnatuolissa odottaen, kun saarnavirren viimeistä värsyäveisattiin.
Ja kun hän seisoi siinä, hänet valtasi varma tunne, että hänellä olikirkossa pelkkiä vihamiehiä, vihamiehiä jokaisessa penkissä. Herrasväenryhmässä lehterillä, talonpoikain joukossa alhaalla, ehtoollislastenparvessa kuorissa hänellä oli vihamiehiä, pelkkiä vihamiehiä. Viha