Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Molière
Suom. Otto Manninen
WSOY, Porvoo, 1905.
CHRYSALE.
PHILAMINTE, Chrysalen vaimo.
ARMANDE, | heidän tyttärensä.
HENRIETTE, |
ARISTE, Chrysalen veli.
BÉLISE, Chrysalen sisar.
CLITANDRE.
TRISSOTIN, kaunosielu.
VADIUS, oppinut.
MARTINE, kyökkipiika, | Chrysalen talossa.
LÉPINE, palvelija, |
JULIEN, Vadius'in palvelija.
NOTAARI.
Tapahtumapaikka Pariisissa, Chrysalen talossa.
Ensimmäinen kohtaus.
Armande, Henriette.
ARMANDE.
Mitä kuulen ma, sisko? Neiti-nimeskö ois,
sen armas hempi, sun aikomus heittää pois?
Siis miehelään on todella mieli sulla?
Tuo aie alhainen voiko sun päähäs tulla?
HENRIETTE.
Niin, sisko.
ARMANDE.
Oh, niin, korea, kiltti niin!
Kelt' ei sais mokoma sydäntä kuohuksiin?
HENRIETTE.
Mill' ansainnut avioliitto vihan on moisen?
ARMANDE.
Hyvä jumala, hyi!
HENRIETTE.
Mitä?
ARMANDE. Hyi, sanon kerran toisen.Sa etkö käsitä ees, miten iljettäätuo sanakin jo sielua siveää,sun eikö silmäs nää sitä lokaa ja saastaa,jonk' alhoon ajatuksen se alas raastaa?Sua eikö peloita? Tohditko tosiaansen seuraukset päällesi vetää vaan?
HENRIETTE.Ne seuraukset, jotka siit' edessä lievät,on kai oma koti ja puoliso, lapset sievät;ja järki-pahallani en siinä nääminä mitään iljettävää ja peljättävää.
ARMANDE.
Oh, moiset kammitsat — mikä ihana saalis!
HENRIETTE.Vaan sanohan, voiko viisahamp' olla vaaliskuin puolisoks ottaa, ennenkuin vanhuus saa,ketä rakastat ja ken sua rakastaa,ja lemmenliitoss' astua armahassanoin elontietään onnessa viattomassa?Se osa, onko se niin supi-suloton?
ARMANDE.Miten tasalla maan, voi taivas, sun mieles on!Noin pikkusieluks en todella tiennyt sua.Siis sun kotikanaksi halu on hautautua,ja ihanteenas ylinnä eikö muutkuin palveltu puoliso, lapset parkusuut?Raa'an rahvaan, tusina-ihmisten iloiksi heitätuollaiset hekkumat, heille se kelvatkoon;sa korkeampia astu aatteen teitä,opi ylhäisempäin riemujen nautintoon,ylenkatso ansaa aistien, valtaa aineen,koko olentos hengelle suo, täys askele tee sä.Esikuvana sull' oma äitis on silmäin eessä,jonk' opista kaikkialla sa kuulet maineen.Emos tyttäreksi mun laillani itses näytä,älä jättäy jälkeen, muun sukus mitta täytäja tunne, mit' antaa riemua rikkahinta,kun tietoa lempimään on syttynyt rinta.Ei, ennenkuin olet miehen oikkujen orja,sun olkoon filosofia sulhosi sorja,yli ihmiskunnan mi henkemme koroittaaja järjen vahvistaa elon valtaherraksja vangiks eläimelliset vaistot saa,jotk' ihmisen vievät luontokappalten verraks.Kas siinä se lempi, se ihana liitto on,mi omistakoon joka elomme tuokion;mut muu, mikä montakin naista niin tenhoo ja tempaa,se minust' on vaivaisintakin vaivaisempaa.
HENRIETTE.Joka ihmisellä on eri tarkoitus,niin säätää kaikkivaltias kaitselmus;ja kaikkien järkitilkku ei lainkaan riitä,ett' ommeltais filosoofin mantteli siitä.Sun korkeuksiin noihin jos nousta voi,joit' oppineet ja viisahat tutkelmoi,niin mun, sisar