Vallankumouksen vyöryssä
Novelli
Elviira Willman-Eloranta
Ensimmäisen kerran julkaistu 1918.
OMISTETTU
MINNA CANTHILLE.
Sinulta, Minna Canth, olen elämäni ensi herätyksen saanut. Sinun nerosion minut työhön kannustanut oikean ja kauniin palveluksessa. Sinä oletmeidän nuorten tienviittoja, sinä, joka jo sivistyksemmeaamusarastuksessa uskalsit kirjoittaa:
»Teidän lakinne ja oikeutenne, – ne piti minun juuri ampua!»
Elviira Willman-Eloranta.
Luutnantti Evgenj Lvovitsj Kohanski,
(Подпор.ЕвгеньЛвовичъКоханскій)
oli 19 vuotinen uneksija; joka jo aikaisin oli vihkiytynytvallankumoukselle. Lähtiessään, kuten luuli, ystävällisille laivoille,joutui hän ansaan, ja sai antaa nuoren henkensä ihanteittensa puhtaudenpantiksi Viaporin kapinassa 1906.
Luutnantti Arkadj Petrovitsj Jemeljanoff,
(Подпор.АркадьПетровичъЕмеляновъ).
iloinen, eloisa toimenmies, joka ei ollut ennättänyt lailliseen ikään,ennen kun sai kaatua taantumuksen veristen paalujen ääreen Viaporinkapinassa 1906.
I.
Pienen rantakaupungin kirkkoa vastaan sijaitsi kaupungin rauhaisin jakaunein tontti. Hiljaista, ruohon peittämää sivukatua päin olirakennettu talo, joka sisälsi viisi huonetta, suuren, läpi rakennuksenulottuvan kyökin vanhanaikuisine leivinuuneineen ja muuripatoineen.Päässä oli kaksi kamaria. Porstuata vastaan, kyökin toisella syrjällä,oli kamari ja rakennuksen perällä oli suuri sali kolmine ikkunoineen.
Tässä talossa asui Elma iso-äitinsä hoitamana.
Suku oli vanhaa talonpoikaisjuurta, jonka eräs jäsen, Elman iso-äidinisä oli saanut Talousseuran palkinnon suoviljelyksestään. Tämä iso-äidinisä oli ollut tarmokas mies, suuren talonsa hän oli pannut ensi luokankuntoon, rahaa hän oli koonnut sekä avioliitollaan ettämaanviljelyksellään. Lapsilleen hän oli jättänyt melkoisen perinnön.
Iso-äidin vanhin veli oli ollut laivanvarustaja, tarmokas ja hommaavamies. Hän oli omistanut yli miljoonan. Mutta sitte tulivat huonotraha-ajat. Höyrylaivat rupesivat syrjäyttämään purjelaivat ja niinhupeni rantakaupunkien vanhanaikuisten purjelaivojen omistajienrahavarat vähiin.
Iso-äidin toinen veli oli ruvennut uudenaikaiseksi pankkimieheksi. Hänosasi kapitalistisella tavalla välittää muitten rahoja ja huolimattafeodaalisen tuotantomuodon häviämisestä, hän, purjehtiensuurkapitalismin vanavedessä, pysyi äveriäänä miehenä.
Elman iso-äiti ei sopinut tuon uuden kapitalistisen ryöstösuunnanedustajan kanssa. Nuorimman veljensä perhettä hän piti joukkona, jokahyötyi pikkueläjien nylkemisellä. Se sukuhaara jäi siksi Elmalle ihanvieraaksi.
Vanhimman veljensä perheen kanssa iso-äiti sopi varsin hyvin.
Hänen vanhin veljenpoikansa oli taiteilijaluonne, hienosteleva ja herkkäolemukseltaan. Eläen aivan ihanteita vailla olevan poroporvarillisenmailman keskuudessa, tuo Kyösti-eno oli tehnyt henkisen jayhteiskunnallisen haaksirikon.
Elma muisti hyvin tuon enon.
Hänellä oli kaunis, tumma, tuuhea ja kihara tukka, joka vanhempana oliharmaanläiskeinen. Lisäksi Elma muisti, että Kyösti-enolla olivatomituiset tummat silmät, joiden katse oli pelottavan läpitunkeva,silloin kuin