Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Henryk Sienkiewicz
Tekijän luvalla puolan kielestä "Za Chlebem" suomentanut Maila Talvio
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1901.
I. Merellä. — Mietteitä. — Myrsky. — Matkan määrä.
II. New-Yorkissa.
III. Uutisasukkaina.
Merellä. — Mietteitä. — Myrsky. — Matkan määrä.
Valtameren mahtavilla aalloilla kiikkui saksalainen laiva "Blücher",matkalla Hampurista New-Yorkiin.
Neljä päivää se jo oli ollut merellä, kaksi päivää sitte olipurjehdittu Irlannin vihriäin rantain sivu ja päästy aukealle ulapalle.Kannelta näkyi silmänkantamiin asti vihriähtävää, lyyjynkarvaistatasankoa, johon laineet kyntivät syviä vakoja. Raskaasti tuo tasankoliikkui, siellä täällä kiehauttaen vaahtoa, etäisyydessä pimetäkseen jasulautuakseen taivaanrantaan, jota peitti valkeat pilvet.
Tuontuostakin heijastui pilvien loisto veteenkin ja niidenhelmenvärisessä hohteessa erottautui selvästi laivan musta runko. Kokkalänttä kohti kääntyneenä, kapusi se työläästi ylös aallon harjaa jasyöksyi sitte syvyyteen, ikäänkuin ainiaaksi hukkuakseen. Sevuorotellen katosi näkyvistä, vuorotellen pujahti esiin aalloista jaheilahti silloin ihan pystyyn, jotta pohja näkyi, mutta yhä kulkieneteenpäin. Aallot sousivat sitä vastaan ja se sousi aaltoja vastaan jahalkasi ne rinnallaan. Perässä kiemuroi jättiläiskäärmeenä valkea,vaahtoisen veden muodostama tie ja kalalokit seurasivat ilmassa,kierrellen, kaarrellen ja vikisten.
Kävi raikas tuuli; laiva kulki puolella höyryllä, mutta nosti sensijaanpurjeet. Ilma näytti kaunistumistaan kaunistuvan. Paikotellen saattoirepaleisten pilvien lomitse nähdä taivaan sineä, jonka muodotvaihtelemistaan vaihtelivat. Aina siitä asti kun "Blücher" läksiHampurin satamasta, oli ilma ollut tuulinen, mutta myrskytön; tuulipuhalsi lännestä ja tyyntyi tuontuostakin kokonaan: silloin lisahtivatpurjeet hervottomiksi, mutta pullistuivat seuraavassa hetkessäpyöreiksi kuin joutsenen rinta. Merimiehet, puettuina ruumiinmukaisiinvillaröijyihin, vetivät mastopuun nuoria, huusivat haikeasti"ho—ho—oo!", kumartuivat, ja ojensivat vartalonsa suoraksi lauluntahdin mukaan. Heidän huutoonsa sekaantui pillien kimakka vihellys jakoneen kuumeentapainen läähätys. Savupiippu puuskutti milloin paksujamustia pilviä, milloin keveitä kiemuroita.
Matkustajat olivat nousseet kannelle nauttimaan kaunista ilmaa. Laivanperästä näkyi ensiluokan matkustajien mustat päällystakit ja hatut,etukannella vilisi siirtolaisten kirjava joukko. He olivat nousseetsinne syvästä ruumastaan. Muutamat istuivat penkeillä, imeskellenpiippunysiään, toiset olivat pitkänään, toiset taas seisoivat nojatenkaidepuihin ja tuijottivat alas veteen.
Siellä oli muutamia naisiakin, lapsi sylissä ja läkkikuppi vyöllä. Parinuorta miestä käveli pitkin kantta päästä päähän, vaivoin pysytellentasapainossa ja joka hetki horjahdellen; he vetelivät laulua: "Wo istdes Deutschen Vaterland?" ja lienevät ajatelleet, etteivät ikinä enäännäe tuota "Vaterlandia", mutta eivät siltä olleet ensinkään suruissaan.Murheellisimman näköisiltä koko tässä joukossa näytti muuanvanhanpuoleinen mies ja nuori tyttö, jotka kaiken aikaa pysytteliväterossa muista. He eivät ymmärtäneet saksaa ja senkintähden heistätuntui yksinäiseltä keskellä muukalaisia. Keitä he olivat? — jo ensisilmäykseltä saattoi nähdä, että he olivat puolalaista maalaisväkeä.
...